Tässä talossa on kolme huonetta. Tässä talossa ei ole huoneita. Tässä talossa on niin monta huonetta kuin minä haluan tässä talossa olevan. Huoneita tulee lisää silloin kun olen iloinen ja niitä tulee lisää kun olen surullinen. Kun olen vihainen ja haluan kadota, ei tässä talossa ole yhtäkään huonetta.

Tämä talo on aivan tavallinen. Täällä asun vain minä, eikä kukaan muu. Kun olen yksin, olen aina tässä talossa. Kun olen ihmisten joukossa korvat täynnä hälyä, ja silmissä kirkkaita valoja, olen tässä talossa. Täällä soi musiikki. Aina se musiikki jonka tahdonkin soivan. Se musiikki josta nautin. Kun kaipaan hiljaisuutta, ei täällä kuulu mitään.

Tänne ei kaivata muita. Täällä ei muita ole olemassa. Saan olla mitä haluan. Niin itsekäs ja kusipää kuin haluan. Täällä en voi loukata ketään, eikä kukaan voi loukata minua. Täällä on niin rauhallista. Oman pääni sisällä saan kuvitella olevani oman elämäni herra. Saan elätellä haavetta paremmasta huomisesta ja itkeä rauhassa maailman pahuutta.

Täällä voin kadottaa itseni ja löytyä uudelleen. Ei kukaan voi omassa talossani tulla sanomaan olenko hullu vai viisas. Minullekaan se ei ole vielä aivan selvää. Selvää on vain se ettei ymmärrys ole saavutettavissa. Olen tyhmä. Me kaikki olemme. Kuinka muuten kaikkialla olisi asiat näin huonosti. Kaikkialla paitsi tässä talossa.

Tässä talossa on punaiset seinät. Mutta enimmäkseen mustat. Minä pidän mustasta. Mustassa on kaikki värit, ilman että silmiin sattuu. Musta on sumua ja kadotusta. Ääriviivatonta leijuntaa. Musta on tavoite. Tämä talo on enimmäkseen musta.

Minä en koskaan muuta tästä talosta. En todella. Tämä talo seuraa minua aina ja kaikkialle, kaiken aikaa. Tämä talo on ainoa turvasatama näennäisesti hyvän elämän turruttavaa hallaa vastaan.

Kun haluan rauhoittua ja nollata, kiipeän taloni vintille ja avaan oven. Astelen Irlannin kauniille vihreille nummille joilla en koskaan ole kävellyt, ja kuuntelen kuinka lokit huutavat nälissään. Silitän ikivanhojen kivenlohkareiden pintaa, ja toivon haihtuvani ilmaan. En ole koskaan nähnyt mitään kauniimpaa.

Toisinaan olen surullisempi kuin yksikään toinen. Tahdon vain itkeä ja hukkua. Silloin laahustan nyyhkien kellariin kylmiä nihkeitä portaita pitkin. Kellarin perällä on salainen lattialuukku, jonka päällä on ikivanha arkku. Arkku on täynnä kun muinaisia aarteita. Hopeaa ja mustaa silkkiä, verenpunaisia kiviä ja menneiden aikojen loistoa. Raahaan arkun sivuun, ja laskeudun luukusta maanalaiseen käytävään. Suljen luukun perässäni. Käytävää valaisevat ikuiset soihdut. Ne leimuavat aavemaisina luoden lepattavia haamuja muhkuraisen maakäytävän kätköihin. Kuljen hämärässä eteenpäin, ottaen välillä tukea liukkaista seinistä. Käytävä päättyy pieneen kammioon. Kammiossa on suuri pehmeä nojatuoli, ja rajattomasti kirjoja ja tilaa. Kirjat ovat ikivanhoja, eikä niitä ole luettu satoihin vuosiin. Ne luovat tunnelmaa. Istun tuolissa hukuttaen suruni kammioni seinistä huokuvaan ikuiseen turvaan.

Jos olen iloinen, juoksen ympäri taloni jokaisen huoneen. Juoksen keittiöstä olohuoneeseen, olohuoneesta makuuhuoneesta, pyyhällän jopa kylpyhuoneeseen. Saatan laulaa ja tanssia kunnes väsyn ja nukahdan niille sijoilleni.

Olen onnellisempi surullisena kuin iloisena. En väitä olevani onnellinen, vain onnellisempi. Suru ja ahdistus tuovat lohtua. Onni on niin katoavaista. Onni tuottaa aina pettymyksen. Ahdistus on pysyvää, eikä se katoa minnekään. Masennusta pystyy kaapimaan mistä tahansa. Koulusta, kotoa, kaupasta, televisiosta, mistä tahansa. Onnellisuus vaatii ponnisteluja. Liikaa vaivaa.

Tässä talossa on syöty puita ja juotu jokia, täällä on uhrattu muinaisten, kuolleiden metsien hengille. Täällä ei mikään ole pyhää, ja kaikkea kunnioitetaan.

Tässä talossa on huone silmittömälle raivolle. Huoneeseen pääsee vain sokean vihan vallassa. Huoneen sisäänkäynti on takassa. Kun tunnetila on otollinen, on avattava takan luukut ja astuttava sisään. Huoneessa on siniset, punaiset, vihreät, keltaiset, lilat, ruskeat, mustat ja sähkön väriset seinät. Seinät ovat väritulessa. Huoneessa on paljon särkyvää, joka vain odottaa tulevansa heitetyksi päin seinää. Kaikki mitä raivon kourissa pystyy vain tahtomaan, on huoneessa. Voi purkaa aggressionsa täysin. Mikään ei ole esteenä.

Tässä talossa haluaisin purra itseäni. Satuttaa ihmisiä, ja tuottaa tuskaa. Haluaisin nähdä muiden kärsivän ja nauraa vahingoniloisesti. Tässä talossa ei ole moraalia, eikä omaatuntoa. Tässä talossa millään ei ole mitään väliä. Mitä tekee ystävillä, mitä tekee perheellä, mitä tekee muilla ihmisillä? Mitä millään on väliä kun ei missään ole mitään järkeä. Ei missään muualla kuin tässä talossa.

Jos joku tulisi tähän taloon, ei täältä olisi poispääsyä. Ei olisi ketään keltä pyytää apua, ei ketään kuka auttaisi. Tässä talossa on opeteltava lait kantapään kautta. Tässä talossa ei pidä pelätä kipua. Tässä talossa kaikki ovat valtiaita, ja kaikki ovat orjia. Tässä talossa olen vain minä. Minä olen tämä talo. Tämä talo on minun päässäni.

Tässä talossa ruoka on aina hyvää. Täällä ei koskaan syödä. Täällä kaikki ovat laihoja, eikä kellään ole ruumista. Täällä kipua ei ole, ja kaikki tuottaa tuskaa. Täällä voisi hukkua peileihin, eikä koskaan löytää tietään takaisin. Täällä ei ole lakeja, täällä ei ole johtajaa. Kaikki ovat rikollisia, ja kaikki ovat poliiseja. Kaikki ovat moralisteja ja pyhimyksiä. Täällä on vain minä eikä minuutta ole.

Joskus minä karkaan tästä talosta, eikä paluuta ole. Hyppään seitsemännestäkymmenennestäkuudennesta kerroksesta, ja annan mennä vapaalla pudotuksella vääjäämättömään loppuun asti. Vapautan mieleni, ja jätän taloni. Sitten olen onnellinen ilman pelkoa sen menettämisestä.

Tänään minun talostani sammuvat valot aikaisin. Talossani ei ole nukuttu tarpeeksi ja se kostautuu asukkaiden kärttyisänä suukopuna. Ensiyönä on välirauha ja aamulla saatetaan harkita aselepoa. Ehkä saadaan aikaan väliaikainen rauhaisa yhteiselo, ehkä asiat alkavat taas sujua. Ehkä minua ei kiinnosta, ehkä suljen vain sälekaihtimet ja laitan oven lukkoon.

Tässä talossa ei ole jäljellä hiventäkään järjestä. Tämä talo on viljasiilo ja myllynkivi. Täältä ei kannata hakea vastausta tai neuvoja. Täällä löytää vain itsensä liemestä ja huomaa ajattelevansa kärpäsiä. Tässä talossa on puiset ikkunat ja kumiovet. Tämä talo on hiekkalaatikko vailla punaista hiekkalapiota, täytteenään vain märkää sahanpurua.

Tässä talossa tyhjyys törmäilee seinästä seinään eikä mikään ole turvassa.

Lopeta jo.