Tuuli oli yltynyt tasaisesti aamuyöstä lähtien eikä Chiillä ollut epäilystäkään siitä, etteikö nyt olisi aika. Puun oksalta neljän metrin korkeudesta oli ihanteellinen näköyhteys tapahtumien keskipisteeseen. Chii tiesi mitä tapahtuisi ja yritti päättäväisesti lietsoa reaktiota sisältään. Mutta sitä ei voi löytää, mikä ei siellä ole. Kun aika vyöryi päälle luonnonmullistuksen raivolla, istui Chii paikallaan, eikä hiuskaan liikahtanut.