Chiin hiukset leijailevat hiljalleen hänen kasvojensa ympärillä. Suljetut silmät värähtelevät valon muuttuessa eikä Chii liiku lainkaan. Ruoho hänen ruumiinsa alla kasvaa itsepäisesti ylöspäin pistellen satunnaisesti paljaita korvia. Chii tietää, että olisi noustava ylös. Olisi kuljettava eteenpäin ja hoidettava velvollisuutensa. Chiin ruumis ei nouse eivätkä Chiin silmäluomet liiku satunnaista värähtelyä enempää. Chii makaa paikallaan ja kuuntelee, odottaa. Kohta he tulevat ja Chii tietää, että on aivan sama mitä siihen mennessä on tehnyt. Silloin loppuu kaikki, joten kaiken voi yhtä hyvin lopettaa jo nyt. Ei millään ole merkitystä.