On juuri minun tapaistani unohtaa ne tärkeimmät. Tietenkin juuri eilen oli käytökseni ennalta määrättyä. You would have it no other way, now would you?

Herään siihen, kun tuuppaat minut sängystä lattialle. Potkaiset. Hiukseni ovat kasvoillani paksuna mustana massana jota ei saa minnekään. Muotovaahtogeelilakka tekevät parhaansa tukehduttaakseen minut. Ihan kuin ei menisi tarpeeksi heikosti muutenkin.

Kömmin kohti kylpyhuonetta pelkissä alushousuissani. Lyön olkapääni kipeästi ovenkarmiin ja puren huuleeni etten huutaisi. Tunnen kuparisen häivähdyksen kielelläni kun nojaan lavuaarin reunaan ja valutan vettä jäätäväksi. Peilistä tuijottavat verestävät, surulliset silmät. Kasvoilla on jäänteitä meikeistä, jotka joku naamaani eilen sotki. Sanoi tekevänsä minusta nukkepojan.

Ragdoll.

Upotan pääni pinnan alle ja katselen,kuinka kemikaalit liukenevat veteen. Muodostavat läpinäkyviä savupilviä, tanssivat. Veden alla kuulen vain veren huminan suonissani ja tarve hengittää yltyy. Nostan pääni pinnalle henkeä haukkoen. Tyydyn vain vellomaan vedessä silmät suljettuina.

Herään täristen vedestä, joka on aikaa sitten muuttunut viileäksi. Nousen ylös löytämään pyyhkeen paikalta tyhjää. Mielessäni suhisee sama humina kuin veden alla, enkä voi enää ajatella kirkkaasti. Unohdan pyyhkeen ja palaan takaisin makuuhuoneeseen. Tähtään peittoon, ajatuksissa kylmyys.

Makaan hiljaa kyljelläni, kun uni ei tulekaan. Rutistan tyynyä rintaani vasten ja jälleen se olet sinä. Kaikkialla on liian hiljaista ja tiedän ettet tule takaisin.