Jos olisin mitä tahtoisin, nukkuisin kevään ja kesän läpi pakastearkussa ja nousisin ylös ensimmäisten syyssateiden ja maatuvien lehtien myötä. Jos saisin päättää, olisin se pieni poika polvihousuissa ja rikkinäisessä takissa, tukka sotkussa ja jalat paljaana. Hyppisin vesilätäköissä ja nukkuisin varisten kanssa ullakolla. Jos olisin mitä tahtoisin, olisin pienempi kuin kuiskaus, läpikuultavampi kuin korennon siipi.

Minun maailmassani on kahdenlaisia ihmisiä. On minä ja muut. Minä en ole erilainen, erikoinen, parempi tai huonompi. Minä olen vain toisenlainen, eikä se sovi kuvaan. Minä en puhu enkä katso silmiin, minä kiljun pääni sisällä ja keskustelen niiden kanssa joita ei ole. Minä kävelen öisiä katuja ja otan vastaan kylmyyden kuin vanhan ystävän. Minulle ihmiset ovat taakka jota en jaksa saati halua kantaa. Viihdyn yksin.